Solen kryper över taken

Täällä alkaa olemaan kevät jo hyvällä alulla. Onneksi! Ihan kivaa vaihtelua, kun Suomessa sataa lunta vielä juhannusviikolla.  Lunta täällä oli noin viikon verran sinä aikana mitä täällä olen ollut ja ne on sulanut aikaa sitten. Aurinkoisia päiviä on ehkä neljä viikossa, lämpöasteet kieppuu +5 asteen hujakoilla. Täksi viikoksi luvattu vähän "kylmempää", kun päivisin ehkä juuri ja juuri alle nollan. Aamuisin saattaa auton ikkunat olla jäässä ja host-isän mielestä riittää, kun autoa pitää aamuisin käynnissä kymmenisen minuuttia, niin ei tartte skrapata ikkunoita. Suomalaisena tiedän erittäin hyvin, ettei 10 minuuttia riitä auton lämpenemiseen alkuunkaan. Tänäkin aamuna huudeltiin takasin sisään, kun aloin skrapaa ikkunoita. "EI TARTTE, KYLLÄ NE SULAA!!" Eikä muuten sulanu, jouduin joka tapauksessa raaputtaa ikkunat...

Auringonpaiste ja aikaset aamut on saanu muhun uutta puhtia, ja saliharrastus on (vihdoinkin) lähtenyt kunnolla käyntiin. Suomessa aamutreenaaminen (lue: treenaaminen ylipäätään) ei ois tullut kuuloonkaan. Vuorotyöläisenä sitä otti vapaa-aamuista kaiken irti ja töiden jälkeen oli niin poikki, ettei salille enää jaksanut lähteä (tai kuntosali oli jo kiinni). Täällä salilla käynti sopii hyvin kuvioihin, kun heittää aamulla ipanat kouluun niin pääsee samalla reissulla suoraan salille. Introverttinä aamutreenaaminen on unelmaa, kun salilla ei ole juuri ketään aamu kahdeksalta ja naisten puolella saa treenata yksin tunnin tai kaksi.

Kuntoilun lisäksi oon alkanut ahmimaan ruotsalaisia elokuvia, sarjoja ja musiikkia. Stieg Larssonin elokuva-trilogia hujahti kahdessa päivässä ja Silta-sarjankin taisin katsoa viikossa. Toissa viikolla alkoi ruotsalainen versio Mustat lesket- sarjasta ja oon jo ihan koukussa. Vähän kaipaan kyllä Jenni Vartiaisen introa alkuun ;) Netflixistä on tullut välillä tiirailtua englannin kielisiä sarjoja/elokuvia ruotsinkielisillä teksteillä, mutta pää on mennyt niistä vaan sekaisin. Yhdeksi suosikkiartisteistani täällä Ruotsissa on tullut Darin! Darinilta on vastikään ilmestynyt ensimmäinen kokonaan ruotsinkielinen albumi Fjärilar i magen, joka poikkeaa tyyliltään herran tunnetusta tanssimusiikista. Akustinen kitara ja tarttuva melodia on saanut mut kuuntelemaan kyseistä albumia päivä toisensa jälkeen. Uusia löytöjä on muun muassa Miriam Bryant, Danny Saucedo ja The Ark (joka tosin laulaa englanniksi, mut tosi jees silti!! (Kuuntelin The Arkia sillon, kun ne oli joskus euroviisuissa ja tähän osti ko. biisi ollu ainoo jonka niiltä oon tienny :D)).

Näin melkein kahden kuukauden oleskelun jälkeen ymmärrän jo ehkä 90% kuulemastani ja jatkuvasti mietin päässäni mitä voisin ja osaisin sanoa ruotsiksi. Lasten kanssa on pakko puhua ruotsia ja sen verran oppinut jo sanomaan, että minä saan asiani perille, vaikka saattavatkin ehkä vähän naureskella. Ujona ja epävarmana ei vielä ole ollut rohkeutta keskustella ruotsiksi aikuisten kanssa, pitäisi vielä vähän itsekseen harjoitella riikinruotsin ääntämistä sekä kielioppia että sanastoa ennenkuin uskaltaa avata suutansa. Mutta hitaasti hyvä tulee. Jos uskallan ikinä avata suutani...