Sång till Skåne, osa 1

Superpitkän tauon jälkeen on löytynyt taas motivaatioo ja inspiraatiota kirjottaa tännekin jotain. Jee! Au-pair/melkeenmaahanmuuttaja/välivuotta on nyt takana 186 päivää, elikkä plussan puolella mennään. En kyllä haluais ajatella tätä vuotta suorittamisena, sillä on ollu kivaa vaihtelua ja saanu hurjasti uusia kokemuksia! Täällä kesä alko toukokuussa ja kuumat kelit jatku kesäkuun puoleen väliin, jonka jälkeen täällä oon tapojen mukaan tuullut ja satanut. 

Mitä noihin au pair-hommiin tulee, niin töitä on ollu vaihtelevasti, mikä on ollut tosi kiva, jos kelit on suosinut vapaapäivinä. Ja aina, kun on ollut useempia päiviä vapaana putkeen, niin oon lähteny tutkimaan Skånea pitkin ja poikin (muutaman kerran eksynyt Kööpenhaminaankin). Muksujen kesäloma alkoi vasta kesäkuun puolessa välissä, mutta arkeen se ei ole vaikuttanut mitenkään, sillä samat hommat pätee lomallakin: host-iskä junalle, muksut päiväkotiin ja himaan jatkamaan yöunia, biitsille ottaa brunaa tai fikalle Espresso Houseen.

Ruotsin kieli on alkanut sujumaan sillee, salaa... Väitän kaikille etten osaa yhtään, mutta sitten aina välillä huomaan, että oon ymmärtänyt kaiken aikuisten keskustelusta tai kassatädin kysymyksistä. Mun aksenttin läpi paistaa (juntti)suomalaisuus, mutta en oo antanut sen tai katastrofaalisen huonon kieliopin häiritä. Pääasia, että ipanat ymmärtää mua. Tai no, ei silläkään niin väliä ole.

Äiti, tiiän että oot ainoo joka tätä sivua lukee, mut lupaan sulle et päivitän blogia ainakin kaks kertaa ennenku tuun kotiin puolen vuoden päästä.