Sång till Skåne, osa 1

Superpitkän tauon jälkeen on löytynyt taas motivaatioo ja inspiraatiota kirjottaa tännekin jotain. Jee! Au-pair/melkeenmaahanmuuttaja/välivuotta on nyt takana 186 päivää, elikkä plussan puolella mennään. En kyllä haluais ajatella tätä vuotta suorittamisena, sillä on ollu kivaa vaihtelua ja saanu hurjasti uusia kokemuksia! Täällä kesä alko toukokuussa ja kuumat kelit jatku kesäkuun puoleen väliin, jonka jälkeen täällä oon tapojen mukaan tuullut ja satanut. 

Mitä noihin au pair-hommiin tulee, niin töitä on ollu vaihtelevasti, mikä on ollut tosi kiva, jos kelit on suosinut vapaapäivinä. Ja aina, kun on ollut useempia päiviä vapaana putkeen, niin oon lähteny tutkimaan Skånea pitkin ja poikin (muutaman kerran eksynyt Kööpenhaminaankin). Muksujen kesäloma alkoi vasta kesäkuun puolessa välissä, mutta arkeen se ei ole vaikuttanut mitenkään, sillä samat hommat pätee lomallakin: host-iskä junalle, muksut päiväkotiin ja himaan jatkamaan yöunia, biitsille ottaa brunaa tai fikalle Espresso Houseen.

Ruotsin kieli on alkanut sujumaan sillee, salaa... Väitän kaikille etten osaa yhtään, mutta sitten aina välillä huomaan, että oon ymmärtänyt kaiken aikuisten keskustelusta tai kassatädin kysymyksistä. Mun aksenttin läpi paistaa (juntti)suomalaisuus, mutta en oo antanut sen tai katastrofaalisen huonon kieliopin häiritä. Pääasia, että ipanat ymmärtää mua. Tai no, ei silläkään niin väliä ole.

Äiti, tiiän että oot ainoo joka tätä sivua lukee, mut lupaan sulle et päivitän blogia ainakin kaks kertaa ennenku tuun kotiin puolen vuoden päästä.

Från Djursholm till Danvikstull

Kaksi kuukautta Ruotsissa on mennyt äkkiä. Viimeset viikot on ollut aika kiireisiä, töitä ollu enemmän ja vähemmän. Viime viikonlopun vietin Tukholmassa äidin, siskon ja siskon tyttöystävän kanssa, kun teinit tuli jonkun bändin keikalle, jonka nimee en vieläkään muista...

Suomessa on tottunut siihen, että pääkaupunkiin pääsee tunnissa autolla tai julkisilla, täältä Tukholmaan matkaa on 4-5 tuntia junalla ja liputkin useamman kympin suuntaansa.

Viiden ja puolen tunnin matka Tukholmaan meni leppoisasti Snälltågetilla ja sain istua itsekseni melkein koko matkan. Porukat oli vastassa asemalla, josta otimme metron hotellille. Ipanat lähti melkein samantien etsimään keikkapaikkaa, jolloin minä ja äiti jäätiin hotelliin, Meillä oli kovat suunnitelmat lähteä ulos juhlimaan, mutta suunnitelmat tyssäsivät nopeasti, kun tajuttiin että Systembolaget (Ruotsin Alko) sulki ovensa jo kello kolme lauantaina... Seuraava suunnitelma oli hakea kaljat kaupasta, mutta ruotsalainen markettikalja on kohtalaisen mietoa verrattuna Suomen tavalliseen 4,6% olueen...

Olin saanut vinkin hostisältä katsastaa Bishops Arms-pubi Folkungagatanilla, Södermalmin Medborgarplatsenilla. Medborgarplatsen on ehkä yksi parhaista menomestoista Tukholmassa, sillä aukion läheisyydestä sekä Folkungagatanilta löytyy lukuisia yökerhoja, baareja ja pubeja. Yllätyin miten paljon ihmisiä oli ulkona helmikuisena lauantaina, ihmismäärää voisi verrata Hämeenlinnan koulujenloppuun jne. Bishops Arms sijaitsi kadun loppupäässä, joten aateltiin ottaa muutamat jossain muussa baarissa ennen sitä, mutta jokainen baari mihin mentiin sisään oli tupaten täynnä. Onneksi Bishopsista löyty tyhjä loossi ja tarpeeksi hiljainen paikka keskustelulle. Muutaman siiderin ja skumppapullon jälkeen oli hyvä jatkaa hotelliin nukkumaan.

Sunnuntaiaamuna nousin aikaisin ja heitin kamat seuraavalle hotelille, ja lähdin keskustaan Ellaa ja Hekeä vastaan, jotka sattumalta olivat kaupungissa samana viikonloppuna. Pyörittiin Ellan kanssa kaupungilla. kierreltiin liikkeitä ja käytiin kahvilla (jonne myös äiti paukkas sattumalta kaikista Tukholman kahviloista). Saatoin Ellan satamaan ja palasin takaisin keskustaan hengaamaan porukoiden kaa. Sunnuntai-iltana käytiin Slussenin Fotografiska-museossa, josta tarttui mukaan postikortteja (tulevaisuuden kämpän seinille) ja ehkä coolein kirja ikinä! Toinen majapaikkamme oli Skanstullsin läheisyydessä oleva hostelli, joka huikeella sijainnilla ja sisustuksella jää kyllä vakkarilistaan. Lähdin hotellilta vielä muutamalle uusien tuttavuuksien kanssa, josta päädyinkin jatkoilemaan aamuseiskaan..

Maanantaina kiertelin vielä keskustaa porukoiden kanssa ja lähdin iltapäivällä takaisin kotiin. Valvottua 30 tuntia putkeen, tuntui kohtalon ivalta, kun konduktööri ilmoitti 15 min ennen päätepysäkkiä että juna jää Lundiin eikä jatka Malmöön muutamaan tuntiin. Onneksi pääsin suoraan Landskroonaan Lundista, jossa hostisä odotti ja pääsin suoraan nukkumaan.


Tukholman reissun jälkeinen viikko on mennyt lasten kanssa puuhastellessa ja kotona ollessa. Lauantaina oli Desmondin synttärit, joissa oli hirviöteema. Vanhempien kanssa järjesteltiin aarrejahtia ja koristeltiin kotia "hämähäkin seiteillä", pääkalloilla ja kynttilöillä. Koska D on kova Minecraft-fani, ostin pojalle kaksi Minecraft-pehmolelua ja järjestin pienen aarrejahdin ennen juhlia pelkästään hänelle. Lahja oli onnistunut, sillä poika ei päästänyt leluja silmistään koko illan aikana! Synttärijuhliin ilmestyi parikymmentä hirviöasuista muksua, jotka juoksi ympäri taloa huutaen muutaman tunnin (jotka tuntui ikuisuudelta). Onnistuneiden juhlien jälkeen uni tuli nopeasti.

Muutaman viikon oon tässä pähkäillyt, josko pitäisi lähteä pääsiäiseksi Suomeen, kun hostperhe lähtee sukuloimaan Sveitsiin. Porukoiden ja Ellan näkeminen onneksi auttoi päätöstä ja varasin liput Suomeen muutamaksi päiväksi. Innolla odotan jo kaverien ja mummujen näkemistä! Vähän aikaa ja paljon tehtävää, mutta pieni breikki Ruotsista tekee hyvää :*


*muutamasta kuvasta krediitit Saralle ja Miralle, kun en itse saanut otettua niin paljoa kuvia kuin olisi halunnut (kiitos iphone)

Solen kryper över taken

Täällä alkaa olemaan kevät jo hyvällä alulla. Onneksi! Ihan kivaa vaihtelua, kun Suomessa sataa lunta vielä juhannusviikolla.  Lunta täällä oli noin viikon verran sinä aikana mitä täällä olen ollut ja ne on sulanut aikaa sitten. Aurinkoisia päiviä on ehkä neljä viikossa, lämpöasteet kieppuu +5 asteen hujakoilla. Täksi viikoksi luvattu vähän "kylmempää", kun päivisin ehkä juuri ja juuri alle nollan. Aamuisin saattaa auton ikkunat olla jäässä ja host-isän mielestä riittää, kun autoa pitää aamuisin käynnissä kymmenisen minuuttia, niin ei tartte skrapata ikkunoita. Suomalaisena tiedän erittäin hyvin, ettei 10 minuuttia riitä auton lämpenemiseen alkuunkaan. Tänäkin aamuna huudeltiin takasin sisään, kun aloin skrapaa ikkunoita. "EI TARTTE, KYLLÄ NE SULAA!!" Eikä muuten sulanu, jouduin joka tapauksessa raaputtaa ikkunat...

Auringonpaiste ja aikaset aamut on saanu muhun uutta puhtia, ja saliharrastus on (vihdoinkin) lähtenyt kunnolla käyntiin. Suomessa aamutreenaaminen (lue: treenaaminen ylipäätään) ei ois tullut kuuloonkaan. Vuorotyöläisenä sitä otti vapaa-aamuista kaiken irti ja töiden jälkeen oli niin poikki, ettei salille enää jaksanut lähteä (tai kuntosali oli jo kiinni). Täällä salilla käynti sopii hyvin kuvioihin, kun heittää aamulla ipanat kouluun niin pääsee samalla reissulla suoraan salille. Introverttinä aamutreenaaminen on unelmaa, kun salilla ei ole juuri ketään aamu kahdeksalta ja naisten puolella saa treenata yksin tunnin tai kaksi.

Kuntoilun lisäksi oon alkanut ahmimaan ruotsalaisia elokuvia, sarjoja ja musiikkia. Stieg Larssonin elokuva-trilogia hujahti kahdessa päivässä ja Silta-sarjankin taisin katsoa viikossa. Toissa viikolla alkoi ruotsalainen versio Mustat lesket- sarjasta ja oon jo ihan koukussa. Vähän kaipaan kyllä Jenni Vartiaisen introa alkuun ;) Netflixistä on tullut välillä tiirailtua englannin kielisiä sarjoja/elokuvia ruotsinkielisillä teksteillä, mutta pää on mennyt niistä vaan sekaisin. Yhdeksi suosikkiartisteistani täällä Ruotsissa on tullut Darin! Darinilta on vastikään ilmestynyt ensimmäinen kokonaan ruotsinkielinen albumi Fjärilar i magen, joka poikkeaa tyyliltään herran tunnetusta tanssimusiikista. Akustinen kitara ja tarttuva melodia on saanut mut kuuntelemaan kyseistä albumia päivä toisensa jälkeen. Uusia löytöjä on muun muassa Miriam Bryant, Danny Saucedo ja The Ark (joka tosin laulaa englanniksi, mut tosi jees silti!! (Kuuntelin The Arkia sillon, kun ne oli joskus euroviisuissa ja tähän osti ko. biisi ollu ainoo jonka niiltä oon tienny :D)).

Näin melkein kahden kuukauden oleskelun jälkeen ymmärrän jo ehkä 90% kuulemastani ja jatkuvasti mietin päässäni mitä voisin ja osaisin sanoa ruotsiksi. Lasten kanssa on pakko puhua ruotsia ja sen verran oppinut jo sanomaan, että minä saan asiani perille, vaikka saattavatkin ehkä vähän naureskella. Ujona ja epävarmana ei vielä ole ollut rohkeutta keskustella ruotsiksi aikuisten kanssa, pitäisi vielä vähän itsekseen harjoitella riikinruotsin ääntämistä sekä kielioppia että sanastoa ennenkuin uskaltaa avata suutansa. Mutta hitaasti hyvä tulee. Jos uskallan ikinä avata suutani... 

Släpp dina tankar och skapa ett minne

Kolme viikkoa Ruotsissa! Päivät menee todella nopeesti säännöllisen päivärytmin ansiosta ja viikot vaan vilisee silmissä. Tähän mennessä ei ole ollut vielä mitään rankkoja työpäiviä, kun lapset on päivät päiväkodissa ja eskarissa ja vanhemmat tulleet suhteellisen aikaisin kotiin. Aikaisiin herätyksiin on ollut totuttelemista, mutta aamupäivästä on ollut hyvää aikaa ottaa lyhyet päiväunet ruotsin kielen opiskelun lomassa (lue: sijasta). Joka päivä opin uusia sanoja ja ymmärrän aina vain enemmän, Toki perheen kahtia jakautunut murre lisää haastetta: perheen tytär puhuu äitinsä tavoin sellaista ruotsia mitä on helppo ymmärtää, mutta isä ja etenkin poika puhuvat vahvalla murteella skånskaa, joka ulkomaalaisen korvaan kuulostaa enemmän tanskan ja hollannin tai ranskan sekoitukselta kuin ruotsilta. Yhtä paljon hämmennystä on aiheuttanut keskustelut illalliskutsuilla, jossa ystäväperheiden aikuiset ja lapset juttelevat keskenään useammalla eri murteella.

Viikko sitten pidimme pizzaillan miesten ja muksujen kesken, kun ystäväperheiden naiset lähtivät viettämään tyttöjen iltaa Helsingborgiin. Host-isäni kysyi, millaisen pizzan haluan ja haluaisinko pizzasalaattin. Jälkimmäinen kysymys hämmensi minua niin, että sanoin vain että saa vapaat kädet yllättää. Ruokapöydässä kävimme keskustelun kyseisestä salaatista, ja selvisi että Ruotsissa tulee pizzan kylkeen etikalla maustettu kaalisalaatti. En ole kuullut ikinä, että missään muussa maassa edes olis tapana antaa pizzasalaatti mukaan. Muutamaa päivää myöhemmin bongasin pizzasalaatin jopa yhdestä Millenium-trilogian leffoista!

Pizzasalaatin ja murteiden lisäksi ihmetystä on aiheuttanut esimerkiksi se, että miten paljon täältä loppujen lopuksi löytyy suomen kieltä. Tiesin, että suomi on virallinen vähemmistökieli, mutta kaupassa 70% elintarvikepakkauksista on tekstit myös suomeksi. Meiltä kotoa löytyy myös paljon Fazerin tuotteita, Iittalaa, Marimekkoa, Fiskarsia ja Valiota. Kaikista vähiten odotin törmääväni kaupassa Valion maitotuotteisiin, vaikka onhan tuo erityisen iloinen yllätys.

Liikenne Landskronassa ja Helsingborgissa on suhteellisen rauhallista, eikä suurempaa ajamisen pelkoa ole vielä muodostunut. Moottoritiellä on aina välillä kolme kaistaa, mikä on lähinnä hämmentävää, mutta siihenkin oppii ajan kanssa. Nopeusrajoitukset täällä ovat Suomeen verrattuna suurempia: talviaikaan motarilla saa ajaa 110 km/h ja täällä maaseudulla kapeilla pikkuteillä "rajoitus" on 70 km/h... Vähän kauhistutti, kun host-isä kaahaa mutkittelevaa pikkutietä kitkoilla 85 km/h.

Helsingborg

Liikenteessä ärsyynnyn usein, kun ihmiset eivät osaa käyttää vilkkua, oikein tai ollenkaan. Suureksi järkytyksekseni ruotsalaiset käyttävät liikenneympyrässä vilkkua ensin vasemmalle (ja poistuttaessa sitten oikealle tietenkin), kun he aikovat ajaa viimeiseen liittymään. Tämä liikennesääntö tullut voimaan muutama vuosi sitten, kun liikenneympyrät aiheuttivat liikaa hämmenystä ja kolareita. Mitä tähän nyt sanoisi? Jos kyseinen liikennesääntö vähentää niitä kolareita, niin hyvä sitten. Vielä en ole osannut/muistanut aina tätä vasempaa vilkkua käyttää, mutta sitten kun takaisin Suomeen tulen, niin luultavasti saan osakseni outoja katseita vilkuttaessani ympyrässä vasemmalle. Ennenkuin muutin Ruotsiin, kuulin paikallisilta tutuilta huhua, että etenkin Skånessa ihmiset eivät osaa ajaa talvella. Asiaan sain varmuuden, kun ensimmäisellä viikolla näin joka päivä eri auton tietyissä ojissa. Yksi syy tähän saattaa olla se, ettei ruotsalaiset käytä nastarenkaita ja talvi yllättää heidät joka aamu.

Tammikuun viimeinen viikko ja vois luulla et on huhtikuu!

Talvesta puheen ollen, lunta oli noin viikon verran muutaman sentin ja pakkasta oli noin -4 astetta joka päivä. Nyt lumet ovat jo sulaneet ja ulkona vallitsee "normaali" skånelainen talvi: ulkona plussan puolella, pimeää ja tuulista, taivaalta tulee joko vettä tai räntää. Tänään oli viikon ensimmäinen ja luultavasti ainoa aurinkoinen päivä. Sisältä katsoessa olisi voinut luulla, että olisi huhtikuu ja lämpöasteita olisi yli kymmenen, mutta lenkkeily kovaan vastatuleen todisti toisin. Tällä kertaa kuitenkin, viime kerrasta viisastuneena, päässä oli tuulenpitävä panta ja kaulassa fleecekauluri.

Välkommen till Sverige!

Kaksi viikkoa Ruotsissa! Ensimmäistä kertaa oon yksin näin kauan pois kotoa, jos reissuja mummulaan tai mökille ei lasketa. Ekat päivät tuntu siltä, et hei, enhän mä täällä oo kuin muutaman viikon ja sitten lähen takasin kotiin.

Päätös aupairiksi lähteminen oli hetken mielijohde, hostperhekkin löyty alta viikossa. Kaksi kuukautta Au pair Worldiin rekisteröitymisen jälkeen, olin lähdössä lahden toiselle puolelle kohti länttä ja tuntematonta. Ruotsi tuntu hyvältä vaihtoehdolta kokeilla siipiään ulkomailla, koska naapurimaana se tuntuisi tutulta ja turvalliselta, vaikka kieltä en puhu juuri yhtään (lue: ollenkaan). Tiesin lähtiessäni, että kieli tulee olemaan mulle iso haaste, mutta haasteet on kivoja ja kieltähän mä lähdin oppimaan. Juurikin haasteen takia en lähtenyt esimerkiksi Englantiin, joka oli alunperin ykkösvaihtoehto. Onneksi paljon on muistunut mieleen lukion ruotsintunneilta ja alan jo pikkuhiljaa ymmärtämään mitä ihmiset ympärillä puhuu. Ottaa kyllä aikansa ennen kuin uskallan alkaa käyttämään oppimaani.

Lensin Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa lentoemäntänä työskentelevä host-äitini oli mua vastassa jo lentokoneessa. Ajoimme Kööpenhaminasta Landskroonaan, joka olisi kotini seuraavan vuoden ajan. Matkan aikana hämmästelin ääneen kuinka erilaista maisema Etelä-Ruotsissa on verrattuna vaikka Hämeenlinnaan: pelkkiä peltoja ja pieniä kumpareita silmänkantamattomiin eikä metsiä juuri lainkaan. Host-äitini keskeytti hämmästelyni tokaisemalla. että Skånessa tuulee ja paljon. Ajattelin, että skånelaisten käsitys tuulesta on sama kuin kylmyydestä, eli kun elohopea näyttää kymmentä pakkasastetta, niin ulos ei voi muka mennä. Host-äitini kollegat kauhistelivat. kun kerroin että Suomesta lähtiessäni pakkasta oli -25 astetta ja kylmempää oli luvassa. Huvitukseni hävisi tuulen mukana kuin pieru Saharaan muutama päivä myöhemmin, kun päätin lähteä lenkille katsomaan paikkoja. Ulkona tuuli niin, että hädin tuskin pääsin liikkumaan eteenpäin. Onneksi mummi soitti. niin sain hyvän syyn kääntyä takaisin ja kipittää sisälle.

note to self: ens kerralla kaulahuivi mukaan

Toinen asia mikä tuulen lisäksi harmittaa. on aivan järkyttävä koti-ikävä! Mulla on todella harvoin oikeasti ikävä mitään tai ketään, mutta kahden viikon aikana olen itkenyt varmaan joka ilta ikävääni. Ikävöin parhaita kavereitani, äitiä, mummuja, ärsyttävää pikkusiskoa ja vielä ärsyttävämpää pikkukoiraa, Hämeenlinnaa, kovia pakkasia ja erityisesti suomen kieltä. Vieraan kielen kuunteleminen on rankkaa ja uuvuttavaa, varsinkin kun hädin tuskin ymmärtää mitään. Oon nukkunut joka yö lähemmäs 10 tuntia, mutta onneksi kunnollinen päivärytmi alkaa pikkuhiljaa muodostumaan.

Mutta, asenne ratkaisee! Tiesin lähtiessäni, että lähteminen ei ollut huono päätös ja aion pitää siitä kiinni.